Kuva-analyysi: Haavoittunut enkeli

Haavoittunut enkeli

1. Tekijä: Hugo Simberg
Valmistumisvuosi: 1903
Mitat: 127x154cm
Sijainti: Ateneumin taidemuseo, Helsinki
Tekotapa: Öljyvärimaalaus
Maalauksessa kaksi vakavanaamaista poikaa kantaa haavoittunutta enkeliä paareilla. Maalaus on valittu vuonna 2006 Suomen 'Maamme tauluksi'.

Haavoittunut enkeli -maalauksen on tehnyt suomalainen taidemaalari Hugo Simberg. Hän syntyi 24.kesäkuuta 1873 Haminassa ja varttui viipurilaisessa virkamieskodissa. Vuonna 1891 Simberg aloitti taideopintonsa Viipurin taiteenystäväin piirustuskoulussa ja jatkoi opintojaan sen jälkeen vuosina 1893-95 Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Akseli Gallen-Kallelan oppipojaksi Ruovedelle Simberg pääsi vuonna 1895 kirjoitettuaan suomalaisen symbolismin hänelle. Siitä alkoi tärkein vaihe Simbergin taiteilijakehityksessä. Vuosina 1905-1906 Hugo työskenteli Tampereen tuomiokirkossa maalaten katto- ja lasimaalaukset, lehterikaiteen maalauksen (''Köynnöksenkantajat''), sekä kaksi seinämaalausta (''Haavoittunut enkeli'' ja ''Kuoleman puutarha'').
Hugo Simberg kuoli 12. kesäkuuta 1917 Ähtärissä ollessaan vain 44-vuotias.

2. -Kuvan nähdessäni ajattelen, että mitä enkelille on käynyt, mistä pojat ovat hänet löytäneet ja minne he ovat menossa.
-Näen kuvassa kaksi poikaa, enkelin, aution maiseman, paarit, sekä siteet jotka ovat enkelin silmillä.
-Kuvan tunnelma on arvoituksellinen, sillä se ei anna viittauksia mihinkään, mitä on tapahtunut. Maalauksesta välittyy myös huoli ja suru, sillä enkeliä kantavien poikien ilmeet ovat vakavat.
-Kuva tuo mieleen omasta elämästäni sen, että kun itse on heikoilla ja tarvitsee apua, ystävät ovat lähellä.

3.- Kaksi pientä huomioni kiinnittävää yksityiskohtaa ovat haavat enkelin siivissä, sekä kukat hänen kädessään. Niitä katsoessa mietin, että onko taiteilija piilottanut kuvaan jotain, mikä saattaisi paljastaa teoksen merkityksen.
-Maalaus on sommiteltu niin, että ns. tärkein osa on keskellä läheltä kuvattuna ja tausta on hiljainen ja rauhallinen.
-Valo asettuu teoksessa niin, että se tulee poikien kasvoille eli edestä päin. Varjot jäävät enemmänkin  viimeisen pojan taakse. Mielestäni tämä antaa jonkun verran toiveikkuutta, sillä he kulkevat valoa kohti ja 'pimeys' on takana, eli jotain hyvää saattaa olla tulossa.
-Maalauksessa on valkoista, mustaa, ruskeaa, harmaata ja vaaleansinistä. Värit eivät ole kovin silmäänpistäviä, joka tuo kuvaan rauhallisuutta. Valkea väri on keskellä, musta ja tummanruskea ovat valkoisen reunoilla. Vaaleanruskea, harmaa, vaaleansininen sekä pienet valkoiset yksityiskohdat sijoittuvat taustalle.

4.-Simberg työskenteli symbolismin mukaisesti, joka tarkoittaa kuvailemista tunnusmerkkien, vertauskuvien ja merkkien avulla. Näyttelyissä hän esiintyi ulkokohtaisena naturalistina (totuudenmukaisuuteen pyrkivä taidesuuntaus) ja koloristina (värin korostettu käyttö), joskus jopa impressionistina (vaikutelman vangitseminen), mutta perusluonteeltaan Simberg pysyi fantasiakuvien tekijänä.